Abstraktit 2024
DNR-potilaat päivystyksessä (DNRPP) –DNR-päätöksen yleisyyttä Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystyspoliklinikalle hakeutuvien potilaiden keskuudessa selvittävä rekisteritutkimus
Waltteri Siirala, Liisa Rautakorpi, Eliisa Löyttyniemi ja Outi Akrén
Johdanto
Ei elvytetä-hoidonrajauspäätös (DNR) saattaa kuvastaa potilaan vaikeaa perussairautta, vaikkakin DNR-päätös on palliatiivista hoitolinjausta (Z51.5) suppeampi käsite (1,2). Inhimillisen hoidon näkökulmasta kaikilla vaikeasti sairailla potilailla tulisi olla palliatiivinen hoitosuunnitelma (3). Kansallisen palliatiivisen hoidon laatusuosituksen mukaan palliatiivisen hoitoketjun toimivuutta, potilaiden oikea-aikaista hoitoon pääsyä, palliatiivisen hoitolinjauksen esiintyvyyttä sekä päivystyksellistä hoidon tarvetta tulisi myös seurata (4).
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää DNR-päätöksen ja palliatiivisen hoitolinjauksen yleisyyttä Tyksin päivystyspoliklinikalle hakeutuvien potilaiden keskuudessa. Lisäksi selvitimme näiden potilaiden kuolleisuutta sekä kuolinpaikkaa vuoden kuluessa päivystykseen hakeutumisesta kahden eri otantavuoden 2019 ja 2023 aikana.
Aineisto ja menetelmät
Retrospektiivisessä potilasasiakirjoihin perustuvassa tutkimuksessa kävimme läpi neljän viikon aikana / otantavuosi päivystyspoliklinikalle hakeutuneiden DNR-päätöksen omaavien potilaiden tietoja. Tutkimuksessa huomioitiin potilaat, joilla DNR-päätös oli tehty joko ennen päivystykseen hakeutumista tai päivystyskäynnin yhteydessä.
Tulokset
Tutkimusjakson aikana päivystyspoliklinikalle hakeutui 2906 potilasta, joista 253:lla (9 %) oli DNR-päätös. DNR-päätöksen omaavista potilaista 60:lla (24 %) oli palliatiivinen hoitolinjaus. Vuonna 2019 DNR-päätös oli 78:lla (6 %) ja vuonna 2023 175:llä (12 %) potilaalla. Potilaista 56 (22 %) sairasti syöpää ja loput 198 (78 %) muuta kroonista sairautta. Vuonna 2019 päivystyspoliklinikalle hakeutuneista potilaista menehtyi vuoden kuluessa 42 (54 %) potilasta (saattohoitoyksikössä 10%, sairaalassa 26%, terveyskeskuksessa 52% ja kotona/hoitokodissa 12%) ja vuonna 2023 hakeutuneista potilaista menehtyi (lokakuun 2024 alkuun mennessä) 85 (49%) potilasta (saattohoitoyksikössä 22 %, sairaalassa 21 %, terveyskeskuksessa 35 % ja kotona/hoitokodissa 20 %).
Pohdinta
DNR-päätöksen omaavien potilaiden osuus (n.10%) päivystyspotilaista oli linjassa ruotsalaisten tekemän tutkimuksen kanssa (2). Noin puolet tutkimistamme potilaista menehtyi vuoden kuluessa päivystykseen hakeutumisesta, mikä tukee ajatusta vaikeasta perussairaudesta DNR-päätöksen takana. Saattohoitoyksikössä sekä kotona/hoitokodissa menehtyneiden potilaiden osuudet kaksinkertaistuivat otantavuosien välillä. Havainto saattaa heijastaa elämän loppuvaiheen hoitoketjujen suotuisaa kehittymistä. Sen sijaan sairaalassa menehtyneiden potilaiden osuudet pysyivät otantavuosien välillä ennallaan, minkä lisäksi vain joka neljännellä potilaalla oli palliatiivinen hoitolinjaus. Jatkossa olisikin tärkeää kartoittaa tarkemmin sairaalassa menehtyvien potilaiden hoitoketjua.
Lähteet
1. Burns JP ja Truog RD, The DNR Order after 40 Years, NEJM 2016;375;6
2. Piscator E, Göransson K, Forsberg S ym. Do-Not-Attempt-Cardiopulmonary-Resuscitation (DNACPR) decisions in patients admitted through the emergency department in a Swedish University Hospital – An observational study of outcome, patient characteristics and changes in DNACPR decisions, Resuscitation Plus 2022;Feb 4:9
3. Reitjens JAC, Sudore RL, Conolly M, ym. Definition and recommendations for advance care planning: an international consensus supported by the European Association for Palliative Care. Lancet Oncol 2017;18:e543–51.
4. Saarto T, Lyytikäinen M, Ahtiluoto S ym. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus, THL 2022
Palliatiivisen sedaation toteutus syöpäpotilailla
Anna-Maria Tolppanen, Annamarja Lamminmäki, Vesa Kataja, Kristiina Tyynelä-Korhonen
Tausta
Palliatiivinen sedaatio tähtää elämän loppuvaiheen refraktoristen oireiden aiheuttaman kärsimyksen lieventämiseen. Sen käytössä on maailmanlaajuisesti paljon vaihtelua.
Tavoite
Tutkimuksen tavoite on selvittää palliatiivisen sedaation toteutumista yliopistollisen sairaalan syöpätautien vuodeosastolla menehtyneillä potilailla.
Metodit
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen aineisto koostuu Kuopion yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla vuosina 2010-2018 kuolleista potilaista (n=639). Tiedot hoitopäätöksistä, palliatiivisesta sedaatiosta ja taustatekijöistä kerättiin potilasasiakirjoista.
Tulokset
Tutkimusjaksolla 15.6 %:lle (100/639) potilaista toteutettiin palliatiivista sedaatiota. Dokumentoituja keskusteluja mahdollisesta sedaatiosta oli kirjattuna lähes kolmasosalle kaikista 639 potilaista. Sedatoiduista potilaista kahdella kolmasosalla oli merkintä keskustelusta. Yleisimmät sedaatioon johtaneet syyt olivat hengenahdistus, kipu ja delirium. Yleisin sedaatioon käytetty lääke oli midatsolaami (92 %). 31 %:lla sedatoiduista potilaista käytettiin jatkuvaa infuusiota. Midatsolaamin infuusionopeus oli keskimäärin 4.0 mg/h. Muilla potilailla käytettiin yksittäisiä annoksia sedatoivaa lääkettä kuolemaa edeltävästi. Palliatiivinen sedaatio alkoi keskimäärin 15.25 h ennen kuolemaa. Sedaation syvyyden mittaamiseen ei käytetty mittareita. Sedatoidut potilaat olivat todennäköisimmin nuorempia (p=0.003), heillä oli ollut käynti palliatiivisella poliklinikalla (p=0.014) ja palliatiivinen ja/tai saattohoitopäätös tehty ennen kuolemaa (p=0.033).
Johtopäätökset
Palliatiivista sedaatiota käytettiin keskimäärin joka kuudennella syöpäosastolla kuolevalla syöpäpotilaalla. Sedatoidut potilaat olivat käyneet todennäköisemmin palliatiivisella poliklinikalla, olivat nuorempia iältään ja heillä oli tehty hoitolinjauksia enemmän. Vuosina 2010-2018 yleisin käytetty sedatoiva lääke oli midatsolaami.